Minun ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta nyt tuntuu että on pakko. Internet räjähti juuri kun olin silittämässä housuja tällä viikolla, itse asiassa juuri nyt pidettäviä sähkömessuja varten.

” Kuluttajaliitto vaatii muutosta sähkömarkkinalakiin…” - Iltalehti
” Sähkön hinta nousee – mitä tekevät viranomaiset?” - ET-lehti
”Hinnannosto "täysin kohtuuton" – Kuluttajaliitto vaatii ...” - Taloussanomat
” Nyt tuli herätys: Jättikorotuksiin voidaan puuttua vasta 2020 ...” - Uusisuomi
”Kuva paljastaa: Näin paljon sähkön hinta on noussut 2000 ...” - Iltasanomat

Kansa janoaa verta. Kuka on syyllinen? Talikoita ja soihtuja kantava vihainen joukko murskaa ministeriöiden ovia. Virkamiehet pyytävät selvityksiä toinen toisiltaan, vaikka lopulta vika ei ole kenessäkään.

Energiavirasto pyrkii parhaansa mukaan vastaamaan syytöksiin ja osoittaa kohteliaasti, että juuri tätä kansa vielä muutama vuosi sitten halusi:

”Korotusten yleisenä taustana ovat siirtoyhtiöiden investoinnit siirtoyhteyksien ylläpitoon ja parannuksiin, investointien päämäärä on sähkömarkkinalain vaatiman toimitusvarmuuden saavuttaminen”, sanoo Energiavirasto tiedotteessaan.

Juuri tätähän me haluttiin?!

Vai haluttiinko? Miten niin?

Vuonna 2011 iskivät myrskyt nimeltä Tapani ja Hannu, kaatoivat laajoilta alueilta metsää ja aiheuttivat laajat sähkökatkot vallassa olleiden poliittisten johtajien äänestäjille.

Talvimyrskyistä ja sähkökatkoista sikisi somemyrsky. Poliitikot säntäsivät tekemään asialle jotain. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2013 säädettiin laki, joka takasi äänestäjille, ettei tällaista enää pääsisi tapahtumaan.

Verkkoyhtiöt alkoivat suunnitella, kuinka uusiin kiristyneisiin määräyksiin pystyttäisiin vastaamaan. Arkijärjellä ajatellen myrskyssä kaatuva puu ei haittaa, jos verkko on kaivettu maan alle. Suurhäiriön vaara voidaan tällä tavoin minimoida, jollei jopa kokonaan poistaa. Siksi maakaapeli on yhtiöille helppo ratkaisu.

Verkon rakentamista suunnitellaan vuosikymmenten aikajänteellä, mutta yhtäkkiseen muutokseen ei oltu tietenkään voitu varautua. Uuden avojohtoverkon tai maakaapelilinjan odotetaan kestävän 40 – 50 vuotta.

Noh, nyt kuitenkin päätettiin, että jatkossa asemakaava-alueilla sähköt on palautettava kuudessa tunnissa, tai raastuvassa tavataan. Muilla alueilla sähköt on saatava palautettua puolessatoista vuorokaudessa. Nämä ukaasit tulevat voimaan vähitellen 15 vuoden aikana vuoteen 2028 mennessä.

Eikö kukaan osannut aavistaa, että tästä syntyy lasku, jonka kuluttajat maksavat?

Toki osattiin. Esimerkiksi Lappeenrannassa professorit ja tutkijat laskivat, että jos oltaisiin menty poliittisesti hyvältä kuulostavaan ”sähköt on saatava takaisin vuorokaudessa” -skenaarioon, olisi remontin loppusumma ollut vielä suurempi. Selvityksiä siis tehtiiin ja niistä ihan avoimesti keskusteltiin.

Esimerkiksi vielä tuolloin sähköverkkoja omistanut Fortum kommentoi lakiesitystä näin:

” 1) Esitetty 3,5 MRD € kustannusarvio on näkemyksemme mukaan liian alhainen. Arviomme mukaan toimitusvarmuuden toteuttaminen hallituksen esityksessä mainitussa laajuudessa tulisi maksamaan 4,5-5,5 MRD €.”

Fortum tarkoitti, että heidän mielestään koko laki tulee maksamaan suomalaisille noin viisi miljardia euroa. Työnantajani blogissa taas hintalappuun on hakeutunut seitsemän miljardin summa.

Kyllä nämä kustannukset on olleet tiedossa, mutta ei kenties sillä, joka maksaa.

Kun työasioita nyt aloin sivuamaan niin pakko muuten vielä buffata Vaasan Yliopiston tekemää tutkimusta, jossa heitettiin karkeana arviona, että verkostoautomaatiota lisäämällä tuosta miljardien verkkoremontin laskusta voi säästää jopa pari miljardia euroa. Ettei kenellekään nyt jää epäselväksi, niin minä myös myyn kyseisiä tuotteita duuninani. Siksi nämä asiat myös kiinnostavat.

Tuo kyseinen tutkimuspaperi on työstetty Sundom Smart Grid projektissa, jota koordinoin ABB:n osalta. Projektista löytyy lisätietoja täältä.

Miksi hintoja korotetaan vasta nyt?

Teki verkkoremontin miten päin vain, siitä tulee tietysti joka tapauksessa kustannuksia. Mutta miksi sitten odottaa tähän saakka? Miksi kohu tuli vasta nyt eikä reilu kaksi vuotta sitten kun asiasta käytännössä päätettiin?

Verkkoyhtiöthän voisivat periaatteessa laskuttaa asiakkailta eli minulta ja sinulta niin paljon kuin vain kehtaisivat? Vai eikö? Miksi ne eivät nostaneet hintoja pilviin ja aloittaneet investointeja tyytyväisinä jo 2013?

Vanhoina hyvinä aikoina kun verkkoja omistivat kunnalliset yhtiöt, jotka olivat hyvin lähellä asiakkaitaan, tuskin olisi edes tarvittu mitään regulaatiota. Verkkoyhtiön omistajat istuivat valtuustoissa miettimässä miten kylän asiat parhaiten hoidettaisiin.

Nyt verkkoyhtiöiden omistajat ovat maailmalla ja raha puhuu.

Siksi puhuu myös Energiavirasto. Suomalaisia verkkoyhtiöitä on nyt reguloitu kolmen nelivuotiskauden ajan. Joka jakson lopuksi katsotaan oliko verkkoyhtiön hinnoittelupolitiikka kohtuullista. Jollei ollut, yhtiö korjaa tilanteen seuraavalla jaksolla. Neljäs jakso toi odotetusti uudistuksia, joiden on tarkoitus ohjata verkkojen remontointia kaikkien kannalta järkevällä tavalla. 

Onko sosiaalinen paine liikaa?

Uusin verkkoyhtiöiden valvontamalli löytyy täältä, jos olet kiinnostunut vilkaisemaan. Perusperiaatteena on kuten ennenkin, että verkoista tulee pitää huolta, ja tästä huolenpidosta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset sekä kohtuullisen voiton saa nostaa asiakkailta.

Uutta nyt 2016 alusta voimaan astuneessa mallissa on muun muassa se, että sähkömarkkinalain vuoksi ennenaikaisesti tehtäviin investointeihin voi hakea erillistä korvausta.

Mutta riittävätkö muutokset verkkoyhtiöiden ohjaamiseen ja erityisesti kansan vakuuttamiseen? Tämä ei ole vain tekninen vaan viestinnällinen asia erityisesti näinä päivinä. Kuka perustelee tahtonsa parhaiten?

Aika näyttää saadaanko vuonna 2016 todistaa taas uutta myrskyä – somemyrskyä, jonka seurauksena jo valmiiksi myrskyherkkä energiapolitiikka ottaa jälleen uuden suunnan.

Mihin tuuliviiri huomenna osoittaa?